PURJEHDUSMATKAILUA. Kahdeksassa vuodessa yksin maapallon ympäri
Klikkaa, niin saat lisätietoja

 
ISBN 978-952-92-7766-7 
 
Seuraavassa on katkelma Yksinäinen purjehtija -kirjasarjan kirjasta numero 1
 
   Iltapäivällä iivana oli vielä kaukana Atlantilla, mutta Trididad ja Tobago oli alkanut valmistautua sen tuloon. Floridaa oli juuri kohdannut tuho kahden hurrikaanin iskiessä peräkkäin. Tobago oli ensin Iivanan tiellä ja sinne annettiin hurrikaanivaroitus. Trinidadissa annettiin   trooppisen  myrskyn  varoitus.  Radiossa   ja  televisiossa kerrottiin kansalaisille, kuinka varustautua ja suojautua. Veneilijät alkoivat purkaa aurinkokatoksiaan, poistaa purjeita ja kiinnittää tavaroita kannella. Vhf-kanavalla 68 oli jatkuvasti liikennettä. Vanhat suolat varoittivat Chaquaramas-lahdella 90-luvulla hurrikaanin ohittaessa nousseesta aallokosta ja tuhoista laitureissa. Jotkut hakivat paikkaa maalta. Iivanan ennustettiin iskevän yöllä Tobagoon. Pääministeri pyysi kansalaisia rukoilemaan. Koulut ja työpaikat suljettiin. Sairaalat, poliisi, palokunta ja armeija olivat valmiina auttamaan myrskyn uhreja. Ensimmäinen talon katto lensi Pohjois-Tobagossa ilta kymmeneltä. Satoja ihmisiä oli evakuoitu ranta-alueilta. Yöllä Iivana hidasti kulkuaan ja kääntyi hieman pohjoiseen. Koko   yön  veneilijöiden netti ja radioasemat lähettivät tietoja hurrikaanista.
    IMS-yardilla aamu valkeni sateisen harmaana. Ukkonen jyrähteli jossain kaukana. Ilmapuntari laski: When glass reads low, big winds begin to blow. Poistin aurinkokatoksen ja sidoin ristiin ylimenevillä köysillä kannella olevat purjesäkit ja muun tavaran. Veneet olivat vähentyneet ankkurilahdella. Monet olivat nostaneet veneensä maalle turvaan. Jotkut olivat paenneet Chacachacare Islandin lahteen. Iivanan kulkusuunta oli muuttunut kohti Grenadaa. Tobago näytti säästyvän pahimmalta. Trinidadissa ennustettiin koettavan iltapäivällä korkeintaan 15 m/s puuskia. Puolen päivän aikoihin mielet alkoivat rauhoittua.
    Heikohko pohjoistuuli oli kääntynyt länteen. Iivanan silmä oli ohittamassa meidät jossain kaukana pohjoisessa. Tuuli alkoi kuitenkin voimistua iltapäivällä ensin lännestä ja kääntyi myöhemmin illalla lounaaseen puhaltaen 25 solmun nopeudella. Ankkuriveneiden tilanne muuttui nyt hankalammaksi, sillä aallokko nousi Chaguaramas lahdella. Pohja piti huonosti, veneiden oli laskettava lisää ketjua ja tuulen kääntyessä oli vaara, että veneet kolhisivat toisiinsa.
    Suuri vaaratilanne syntyi, kun kauempana lahdella ollut  neljän romulaivan yhteen sidottu lautta alkoi raahata ankkureitaan ja lähestyä purjeveneiden mooringaluetta. Veneet pakenivat vastatuuleen ja aallokkoon kuka vasemmalle kuka oikealle. Myös sankareita tarvittiin. Lady-yksinpurjehtija ei saanut moottoria käyntiin ja pyysi apua vhf:llä. Pari miestä kiirehti apuun kumiveneellä ja kolmikko sai pienen veneen alta pois viime hetkellä purjevoimalla. Apuun tuli myös hinaaja, joka sai laivat pysähtymään 50 m ennen laituria, joka olisi saattanut murskautua, jonka jälkeen laivat olisivat ajautuneet Grews In marinan miljoonajahtien päälle.
    Yksi purkkari oli takertunut poijuköyteen. Miehistön jäsen hyppäsi mereen ja sai katkaistua köyden. Vene pääsi turvaan laivoja hipaisten ja paikalle tullut naapurin kumivene pelasti miehen merestä. Arvellaan, että alle puolella pitkänmatkan veneistä on vakuutus, joka kattaa myös pyörremyrskyn aiheuttaman vahingon. Sellaiset vakuutukset ovat tulleet liian kalliiksi. Monella on nykyisin vain third party liability-vakuutus tai ei mitään.
    Tuuli alkoi laantua seuraavana päivänä ja iltapäivällä pilkisti jo aurinko pilvien lomasta. Elämäni ensimmäinen hurrikaani oli    kokonaan ohittanut Trinidadin. Tobago ei päässyt niin helpolla. Paljon rakennuksia vaurioitui ja yksi ihminen kuoli.
    Iivanan silmä meni Etelä-Grenadan yli ja puuskissa 55-65 m/s tuuli aiheutti suurta tuhoa yhdelle Karibian kauneimmista saarista. Ministeri arvioi, että 90 prosenttia rakennuksista oli tuhoutunut tai vaurioitunut ja 40 ihmistä oli kuollut. Hedelmäpuiden sadot olivat tuhoutuneet lähes sata prosenttisesti. Purjehtija, joka on ollut myrskyssä tai 20 m/s ukkospuuskassa ei halua kokea sitä  uudelleen. 65 m/s tuulen voima on 10 kertaa suurempi. Ne, jotka ovat sen kokeneet, väittävät, että veneesä ei voi tehdä mitään muuta kuin olla kannen alla suojassa ja rukoilla.
    Tuho lähestyi Grenadaa kauniina tyynenä aamuna 7.9. Oli vaikea uskoa, että Karibian tuhovoimaisin hurrikaani oli  jo taivaanrannan takana. Kello 11:n jälkeen tuuli alkoi yltyä nopeasti. Taivas muuttui mustaksi. Päivä muuttui hämäräksi. Alkoi sataa kaatamalla. Tuuli alkoi ulvoa. Sade pisteli ihoa. Oli kuin jumbo-jet olisi lentänyt vieressä ja raastanut kaiken paikoiltaan. Meren, ilman ja maan raja hävisi. Kaikki oli yhtenä harmaana ulvovana mylläkkänä, jossa lensi floraa ja rakennusten kappaleita. Illan suussa tuli epätodellinen, lähes tyyni hiljaisuus. Ilma kirkastui hetkeksi, mutta sen takana lähestyi korkeuksiin kohoava musta pilviseinämä. 
    Varttitunnin kuluttua jumbo palasi ja helvetti aukeni uudelleen. Tuuli oli kääntynyt 180 astetta. Mikä oli ollut suojassa ja säästynyt, tuhoutui nyt. ”Hurrican safe”- satamissa vaurioitui satoja veneitä ja ryöstelijät alkoivat tyhjentää rantaan ajautuneita veneitä. Huono tuuri oli veneellä, jonka aallot nostivat supermarketin parkkialueelle. Kun kauppa oli ryöstetty, ihmiset alkoivat tyhjentää venettä. Yhtä huono onni oli veneellä, joka selvisi hurrikaanista vaurioitta, mutta joutui matkalle Trinille salaman iskemäksi ja menetti suuren osan elektroniikastaan. 
    Veneille oli tapahtunut ihmeellisiä asioita. Yhdestä maalla olleesta 50-jalkaisesta veneestä oli kadonnut maassa veneen vieressä pukeilla ollut rigi, eikä sitä löytynyt mistään lähiympäristöstä. Vene oli muuten lähes kunnossa. Uskottiin, että tornadon, joita saattaa syntyä pyörremyrskyn yhteydessä, oli täytynyt se napata ja ehkä pudottaa mereen. Yksi ankkurivene raahautui satamasta ulos merelle ja rannassa suojassa ollut omistaja luuli jo menettäneensä veneensä, mutta kun tuuli kääntyi, vene palasi itsestään takaisin lähes entiselle paikalleen. Yksi yhdeksän tonnia painava katto lähti lentoon, katkaisi kaksi mastoa mennessään, teki puoli volttia ilmassa ja päätyi nurin narin rantatöyräälle. Huonoin tuuri oli pariskunnalla, jonka vene upposi Grenadassa ja talo oli tuhoutunut Floridassa toisessa hurrikaanissa.
    Chaguaramasin venekansa keräsi kolehdin Grenadan marinoiden veneilijöille. Marinat antoivat  TT$ 10.000 kukin ja veneilijät purkkiruokaa ja pieniä rahasummia. Minä keräsin meidän yardilta TT$ 400 ja pari kassillista ruokaa.
    Avustaminen jatkui sitten monin tavoin. Veneet veivät Triniltä monta lastia vettä, ruokaa ja polttoainetta Grenadan marinoille, joissa oli 700 vierasvenettä, osa uponneina. Ensimmäinen avustusvene kohtasi rannassa piraguen, josta pyydettiin ruokaa. Miehet olivat jo antamassa ruokakassia, kun joku huomasi, että pirague oli lastattu whiskylllä, tupakalla ja oluella. Ruoka jäi antamatta. Myös vapaaehtoisia avustustyöntekijöitä kuljetettiin kymmenittäin.
    Viikon sisällä paikalle saapui nostureita, jotka alkoivat pelastaa vaurioituneita veneitä, mutta vain niitä, joilla oli paksu lompakko tai vakuutus  kunnossa. Tiedot kuolleiden veneilijöiden määrästä vaihteli kahdesta kuuteen. Ihmisiä katosi ja löytyi. Pienellä moottorittomalla purkkarilla kohti Triniä lähtenyt Tony oli kateissa monta päivää, kunnes Grenada Rescue-kanavalla aamun vhf-netissä   kerrottiin varmana tietoja, että Tony oli nähty oluella Peakin baarissa. 
    Todellisuudessa satamissa kuoli kolme veneilijää. He hukkuivat yrittäessään uida veneestään maihin turvaan. Entisaikaan, vielä 50 vuotta sitten, kun saarten kalastus- ja kauppaveneissä ei ollut   moottoria, puuveneet saatettiin upottaa myrskyn uhatessa mutapohjalle. Myrskyn mentyä ohi painolastina olleet kivet poistettiin ja vene nousi pintaan. Samalla päästiin eroon syöpäläisistä.
    Grenadasta alkoi saapua veneitä. Tilanne siellä oli kaaosmainen. Vettä, ruokaa, polttoainetta tai sähköä ei ollut saatavilla ja anarkia vallitsi. Poliisit olivat kotona pelastamassa omia perheitään. Turistit pakenivat saarelta. 
    19.9. Chaguaramasin marinat alkoivat olla täynnä. Grenadasta tuli joka päivä lisää refugees, jotka kertoivat toinen toistaan ihmeellisempiä tarinoita. Yksi nosturialus oli ostanut kaksi tusinaa vaurioituneita veneitä.  Toinen oli ostanut yhden viisi vuotta vanhan 50-jalkaisen Shanonin US$ 37.000:lla ja myynyt sen viikon  kunnostuksen jälkeen US$ 150.000:lla. Perhe oli hyppinyt ilosta, kun pääsi eroon veneestä ja sai lentää takaisin kotiin.
    22.9. oli syyspäivän tasaus. Aurinko nousi klo 6 ja laski klo 18, niin myös Suomessa. Trini on niin lähellä päiväntasaajaa, että päivä on vain reilu tunti pidempi juhannuksena kuin jouluna.
    Tänään Snoopy siirrettiin kentän toiseen laitaan. Uutena naapurinani on ranskalainen vene ”Coco”, jonka kapteenilla Michelillä on hauska iso papukaija Poco. Poco osaa sanoa ”Bonjour,  merci,  entrez, au revoir, dehors,  gue,  un rhum,  un viere”  ja viihtyy isäntänsä olkapäällä. Michel kertoi, että hän ja Poco ovat lähes yhtä vanhoja. Iltana muutamana olin baskin kanssa kylässä Cocossa. Istuimme ulkotilassa rum punchia maistellen. Michelin vaimo Brigit laittoi sisällä jotain naposteltavaa. Yht´äkkiä Poco alkoi voihkia mahdottomasti häkissään. Ihmettelin, mikä sille nyt tuli. Brigit tuli keittiöstä, veti Pocon häkin päälle tumman hupun ja kiikutti häkin sisälle. Baski iski silmää ja arveli Pocon oleskelleen makuuhuoneessa. Kerran Poco karkasi saalingille ja voihki siellä kuuluvasti koko aamun lähivenekuntien ihmetellessä. Brigit yritti turhaan maanitella ja komentaa lintua alas. 
    Snoopyn kansi saadaan maalatuksi tällä viikolla, sitten ovat vielä sisustatyöt kesken. Kaasuliesi huollettiin ensimmäisen kerran 25 vuoteen. Hyvin toimii Upo,  made in Lahti,  Finland. Olen miettinyt, että minusta on oikeastaan tullut maakrapu ja purjehdustaito uhkaa kohta unohtua. Olen lukenut viime aikoina muutaman sivun illassa Göran Cederströmin kirjaa ”Från hav till hav”, josta På Kryss kirjoitti 1974 kirjan ilmestyttyä: ”....Bland de tio i topp efter Slocum”. Ei tapahtunut Cederströmillekään paljon Karibialla. Hän pysähtyi ennen Panamaa vain kaksi kertaa ja huomattavana tapahtumana hän mainitsee laskeneensa ilmaa vahingossa huomiota herättäen Cartagenan yläluokan musiikillisessa iltamassa, jossa soitti soolon klarinetilla.
    24.9. Chaguaramasista oli loppunut lasikuitumatto ja epoksi. Tiedustelu vaneiljöiden vhf-netissä: Hunter Legend 42 f menettänyt keulansa Grenadassa ja etsii toista Hunter Legendiä, jonka keulasta voisi tehdä muotin uuden keulan valmistamista varten. 
    25.9. olin turistilauman kanssa suoretkellä valtakunnan toisella laidalla. Kuljettiin veneellä mangroven läpi mudalle tuoksuvaa kapeaa jokea pitkin saareen, jossa tehtiin 2,5 tunnin vaellus. Nähtiin punaisia huutaja-apinoita ja pienempiä vaaleita apinoita, pieni caiman, rapuja, iso ”sisilisko”, leguana, papukaijoja, Pohjois-Amerikasta palanneita kurkia, pääskysiä, sorsia ja muita intuja, lepakoita, kauniita perhosia ja hurjan näköisiä isoja hyönteisiä. Kuljettiin sademetsän läpi, jossa pauhasivat tuhannet cicadat ja maapohja oli täynnä mätäneviä pieniä keltaisia puusta pudonneita luumuja ja ilman täytti imelä mäskin haju. Löydettiin ison kastemadon kokoinen virkeä baby boakäärme, josta kasvaa muutamassa vuodessa pari-metrinen vonkale. Ihmeteltiin viisi-metristä anakonda-käärmettä, joka oli hoidossa, ja heitettiin kalikalla puusta mukaan avokadoja. Paluumatkalla pysähdyttiin uimaan pitkällä hiekkarannalla Atlantin kuohuvassa surffissa.
    Trinipoliitikot ovat huumoriväkeä. Seuraavassa tositarina parlamentin arjesta. Trinidadissa oli hiljattain säädetty laki, joka kielsi kukkotappelujen järjestämisen. Siitä huolimatta niitä järjestettiin. Olipa  joku poliisimieskin nähty siellä lyömässä vetoa, ja kauppa- ja teollisuusministeri O´Halloran tiedettiin olevan innokaks kukkotappeluissa kävijä. Opposition kansanedustaja Mrs. Wight, joka oli tunnettu eläinten ystävä ja oli ollut tarmokkaasti ajamassa uutta lakia, muisti huomautella puheissaan O´Halloran harrastuksesta, joka oli huono esimerkki kansalaisille. Eräässä parlamentin istunnossa Mrs. Wight oli hyökkännyt tavallista ärhäkkäämmin ministerin kimppuun. Ministeri kuunteli hiljaa hymyillen kansanedustajan puhetta ja, kun puhetulva loppui, hän aloitti vastauspuheenvuoronsa naama peruslukemilla: ”Mr. Speaker. All I wish to say is if the good lady representative ever saw a good cock in action, she would not.”....Parlamentissa alkoi sellainen naurun hyrsyntä, että ministeri ei saanut lausettaan ollenkaan loppuun.  Pääministeri Eric Williamsinkin nähtiin hörisevän, vaikka hän ei tunnetusti koskaan nauranut. Trinit ovat huumorikansaa ja kukko on kaikkien rakastama.
    Kuuntelen usein fm 95.70 asemaa, jossa työskentelee Trinin hauskin toimittaja-dj, alias John Wayne. Aamulähetyksissä hän usein kiekuttaa kukkoa ja ihmiset saavat soittaa studioon ja kertoa aamuisia ajatuksiaan. Kerran soitti hunajainen, vähän raukea naisääni: ”John darling. Your cock was little slow this morning”.